Niemen alueen talot 1.

Niemen alueen hienot vanhat talot Lielahdessa ovat arvokasta historiaa.

Ne ovat nykyään jo seisahtaneen tehtaan aitojen takana rappeutuneet ja aitojen ulkopuolella myös. On ilo kuvata näitä taloja nyt, sillä pian niitä ei enää ole.
Nämä käyttörakennukset ovat aidan ulkopuolella. Tiilitalossa on viime aikoina harjoitellut mm. jokin soittobändi. Pieni yksityiskohta: toinen ikkuna on muurattu umpeen ja toinen on muuten vaan peitetty.

Sama talo kaikessa kauneudessaan kun kiertelin ystäväni kanssa alueella.
Olen kiinnostunut tämän alueen historiasta. Alunperin se on kuulunut Lielahden kartanolle, jonka alkuvaiheista kertoo historia, että se on joskus ollut ratsutila, jonka Kustaa III lahjoitti vuonna 1577 äpärätyttärelleen Lukretia Gyllenhjelmille.
Kuitenkin tiedetään etteivät tuon ajan suuraateliset näitä paikkoja edes paremmin tunteneet, mutta Lielahden kartanolla on silti erittäin vanhat ja mielenkiintoiset vaiheet. Tuotannollisen toiminnan loppuessa alueelta sitä olisi suojeltava paremmin.
Seuraavat blogit jatkavat tätä kuvakierrosta.

Kirkon kellotapuli

Lielahden kirkko on hankalasti kuvattavassa paikassa metsän keskellä, mutta nyt sattui sopiva aurinko eivätkä lehtipuut vielä peittäneet näkymää.
Muutama vuosi sitten oltiin seurakuntapiireissä iloisia täällä Lielahdessa, silloin täällä alkoivat soida omat kirkonkellot.
Onhan se tärkeä kutsuääni niille jotka kokevat tärkeäksi osallistua näihin asioihin.
Nyt kuitenkin taisin onnistua kuvaamaan tapulia ihan hyvin.

Lumitaidetta

Varsinaisesti juuri näitä kuvia en ollut etsinyt, mutta sulavissa ja luhistuvissa lumikasoissa oli mielenkiintoisia kohteita.

Monta kertaa jäi kuvat sentakia ottamatta kun ei ollut kamera mukana.

Nyt olin kuitenkin ihan kuvaamisen takia liikkeellä.

Nimeksi voisi sopia "Suutelevat ahmat."

Parhaan nimen voi kuitenkin antaa jokainen lukija itse.

Valitettavasti nämä taideteokset ovat jo muuttaneet muotoaan ja ovat muutuneet vesilammikoksi, jonka yli pääsee vain saappaat jalassa.

Fossiili

Edessä kellon päällä on tärkeä muisto elämästäni. Se on liekin muotoinen fossiilikivi, jonka olen löytänyt 1989 Bulgarian Eleniten vuoristopolulta. Polku kulki vaarallisen jyrkkää meren rantapoukamaa myöten. Alapuolella lainehti Musta meri.

Polun ympärillä oli valtavasti piikkisiä pensaita jotka repivät vaatteeni rikki. Silloin huomasin tuon pienen kauniin kiven, josta en ole voinut luopua.

Monet asiat ovat olleet hylättäviä ja unohdettavia, mutta tuo kivi säilyttää elämääni eheänä kokonaisuutena. Se muistuttaa kaikella olevan tarkoituksensa ja että kaikenlaista on ollut mitä tulee nähdä kokonaisuuden osana.

Luonto luo itse kauneinta taidetta ja olen antanut kivelleni nimen:

LIEKKI.

Pääsiäinen jatkuu

Kissa-akvarelli kertoo minulle rakkaasta ihmisestä, joka on taulun tehnyt. Kissa vaan katselee sieltä taulusta tätä maailmaa koristeellisten pajunkissojen takaa, joita pienet virpojat toivat jo ennen pääsiäistä.

Pääsiäisen väriloistoa

Hyvissä ajoin oli kaupungin julkisille paikoille ilmestynyt kukkasia, vaikka lumet eivät vielä olleet poissa.
On kuitenkin niin että ympäristön viihtyisyys miellyttää.


Taustalla raatihuone ja keskustorin kuhmuraista kivipintaa.

Onhan tämä keltaisen oranssi myös pääsiäistipujen väri. Vaikka kevätauringon ohella on myös sadepäiviä niin kesää kohti olemme matkalla.

Pitkäperjantai

Oheinen kuva lienee tuttu monelle. Taustalla raamatullinen kuva-aihe ylösnousemuksesta.

Valokuva otettu eilen Tampereen Tuomiokirkossa.

Kuninkaankadun remontti

Kuninkaankatu on pieneltä osaltaan katutyön alla. Yhden korttelin matkalla on 10 metrin syvyinen kaivanto, joka tietenkin on aidattu.
Aitojen välistä kulkee pieniä siltoja joita myöten pääsee kulkemaan kadun liikkeisiin.

Mutta ainakin tässä tapauksessa on konkurssikin vähän huonoon aikaan.