Tämäkin kuva on toki viime vuoden puolelta, se on otettu 30.10.09, jolloin oli jo hieman satanut lunta. Lumi valkaisi mukavasti pimeän mustan syksyn. Silloin en vain tiennyt että lunta riittäisi yllinkyllin koko talveksi. Ilta on selvästi hyvin myöhäinen, koska ikkunat ovat etupäässä 
Kuvat on otettu 28.8.2009 päivällä. Pihalta kuului voimakasta meteliä ihan läheltä jolloin sieppasin isomman kamerani ja syöksyin parvekkeelle filmaamaan. 
Pieni helikopterihan se siellä kierteli tätä maisemaa ihastellen, ehkäpä ne halusivat siellä myös valokuvata jotain.
...mutta joutuivatkin itse kuvaan.
Jo kolmannen kerran olin porhaltanut taksikyydillä tänä vuonna hoitoon. Oli ollut pelkkää vesiripulia jo 4 vuorokautta ja paino laskenut 5 kiloa. Jouduin tietenkin eristyshuoneeseen, koska itse lääkärikin piti pientä etäisyyttä kun pelkäsi norovirusta.
Sain katsella sydämenlyöntejäni oikein televisiosta ja sormessa oleva saturaatiomittari näytteli ihan hyviä lukuja, eli 97-98 paikkeilla.
Sitten huomasin peilin, kas siitähän sai myös kivoja kuvia. Kaksi litraa vereen tiputettua ravintoliuosta virkisti ihmeesti.
Viimeinenkin tippa hävisi pullosta, jonka jälkeen nopeasti sain luvan lähteä kotiin. Taksi ajoi taas oven eteen.
Lumisia ovat maisemat. Tässä on Rientolankatu, joka on tuttu myös Gooklessa tosin varsin kesäisenä maisemana. Edessä oleva tiilitalo on suojeltu rakennus, sillä se on yksi niistä harvoista jotka ovat saaneet jäädä paikoilleen. Tämä on kaksikerroksinen paritalo, molemmissa päissä asuu perhe. Näitä taloja oli tässä Vainiolla runsaasti ja niissä asui tehtaan työläisten perheitä.
Elämä on tietenkin monintavoin muuttunut. Nykyisin täällä on kaikenlaisia asukkaita, eikä enää kaikki kuulu yhtiölle. 
Kuljin ohitse kun naapuri pikkutyttö Jonna oli lumileikeissä, olemme hyvissä väleissä ja hän suostui poseeraamaan minulle tässä valkoisessa elementissä.
Bussilinja 32 palvelee Tampereen keskustan liikennettä. Sitä ajetaan pikkubussin kokoisilla autoilla ja siinä on kokeneet ja kohteliaat kuljettajat.
Tämä toimii kahvilana vain kesäisin, kun on laiva ja tori liikennettä alueella runsaasti. Silloin varsinkin markkinoitten aikaan löytyy myös muunlaisia telttakahvioita.
Kaijakka ei sitten olekaan pelkkä kahvila, vaan siellä on kaikenlaista muutakin aikuiseen makuun sopivaa. On kuitenkin kulunut kovin kauan kun olen siellä käynyt, silloin se oli normaali tanssiravintola ja kuuluisa iskupaikka.
Jo viime kesänä alkoivat työt uuden sillan rakentamiseksi Ratinaan, nyt jo näkyy että silta on ilmeisen kevytrakenteinen ja sen alta voivat tietenkin nykyiset laivat edelleen kulkea Viiikinsaareen.
Pylväät ympärillä varmaan tarkoittavat riippusilta ratkaisua.
Lähellä oli myös tämä upea hinaajan näköinen alus
Sairaalan käytävällä istuskelevat yleensä poislähtevät, jotka odottelevat papereitaan ja pidempään olevat jaloittelevat kävelemällä edestakaisin aikaajoin. Tälläkin osastolla oli toisessa päässä päivähuone, jossa voi istua ja lukea vaikka kirjoja sielläolevasta pienestä valikoimasta.
Käytävän toisessa päässä oli upea näköala ikkuna kaupungille, taustalla näkyy mm. Kalevan kirkko ja etualalla on teknisen korkeakoulun rakennnuksia.
Suoraan alempana on sairaalan puistoa ja parkkipaikka, jossa joka päivä on ruuhkaa.
Siellä sitä taas oltiin. Näytti vahvasti keuhkokuumeelta, mutta tulehdusarvo kertoi jotain muuta. Imin ahnaasti hengitystä helpottavia lääkeaineita. Keuhkoahtauman lisäksi minulla oli jotain määrittelemättömiä viruksia. 
Ruokailun jälkeen ovi oli auki käytävälle.
Sänkyä sai säädeltyä sähköisellä laitteella vaikka istuma-asentoon. Näissä huoneissa oli naapurihuoneiston kanssa yhteinen vessa, mikä ei ole erityisen kivaa.
Se oli siinä paikassa neljä päivää, valitettavasti virukset jatkavat ilonpitoaan yhä minun raihnaisessa kehossani.
Keskusairaalan 12 kerroksen ikkunasta harmaana talvipäivänä näkymät olivat vähän totisia. Tässä kuitenkin kuvassa Tampereen jäähalli.
Jäähallin ja sairaalan välisellä alueella on pientaloasutusta ja pieniä kerrostaloja. 
Aurinko oli hyvin matalalla ja se pilkotti talon takaa. Liian paljon ei aurinkoa oltu nähty, joten jokainen säde tuntui mukavalle. 
Siellähän se on taas TAKOn savupiippu ja tehdas, jonne joskus unissanikin palaan, vaikka pian olenkin ollut sieltä poissa jo kymmenen vuotta. 
Poikkeuksellinen valo sai minut taas kuvaamaan Vanhaa kirkkoa.
Talviaurinko on "erilainen" ja kaupunkimaisema ilman liikennettä tekee levollisen vaikutelman.
Tässä on jalanjälkeni lumessa. Tänään yleisesti puhutaan ihmisen ekologisesta jalanjäljestä ja se tarkoittaa sitä pinta-alaa maapallolla, jonka tarvitsemme elääksemme. Ihmiset ovat ylikansoittaneet maailman. Pohjoisessa elävän länsimaisen ihmisen jalanjälki on erikoisen iso.
Jotenkin elämä aina palautuu kohdalleen, kun pilvet väistyvät ja aurinko valaisee ympäristöämme. Silloin olemme kaikki parhaita ystäviä ja unohdamme pienet kaunat. Nämä kuvat sopinevat hyvin juuri Valentinon päivälle jolloin ystävät perinteisesti tervehtivät toisiaan.
Kuitenkin on edelleen kylmä talvi. Ihmiset viihtyvät enemmän asunnoissaan ja lumipenkan hiirulaiset ovat hyvässä turvassa paksun lumikerroksen alla.
Energiaa kuluu peruslämpimään, mutta ehkä liikenne kaduilla on vähäisempää pakkasella.
Nämä ilmeikkäät kuvat tulivat uusien kuvien mukana. Ne ovat kyllä vielä sitä usein käsiteltyä aihetta tästä Prisman työmaasta. Mutta nämäkään eivät ole ihan uusia, sillä työt etenevät hämmästyttävää vauhtia.
Siinä yksinäinen mittamies hytisee talvihaalareissaan. Lielahti on näillä paikoin pehmeää savea, jonne on vielä juntattava kovat paalutukset. 
Nämä kuvat noin kolmen viikon takaa. Sattui taivaalla olla hetki valonkajoa, ja siihenkin oli tartuttava kiinni. Samat jo tututkin maisemat ovat joka päivä kuin uusia.
Täytyy huomenna ottaa uusia kuvia tietokoneeseen. Terveys on reistaillut koko alkuvuoden, mutta kamera on ollut silti aina mukana.
Lielahden Prisman työmaa edistyy huimaa vauhtia. Nämä kuvat on itseasiassa otettu jo kolme viikkoa sitten, joten nykyiset näkymät ovat taas muuttuneet.
Valtavat rautakourat nostavat maata paikasta toiseen.
Buldoggia muistuttavat kuorma-autot jyräävät edestakaisin.
Aluetta on monta hehtaaria.
Jonain päivänä maisemat muuttuvat ja Lielahden merkitys liikekeskuksena kasvaa. Tervetuloa Lielahteen!
Kaakinmaalle pääsee hyvin Aleksanterinkirkon ison puiston läpi, joka on ikivanha hautausmaa. Takana on lasten leikkipuisto ja yhteiskoulu.
Sitten tullaankin jo hallituskadulle kohtaan, jota sanotaan Kaakinmaaksi. Tässä vielä vanha pienkauppa palvelee edelleen asiakkaitaan.
Tämä kuva on City-marketin kulmalta illan valoloisteessa. Silloin oli vielä kauneinta lumiaikaa, nyt on lunta enemmän, mutta se ei ole niin harsomaisen kaunista enää.
Bussipysäkkimme varustustaso on kuin viidentähden hotellissa. Roskapönttökin on aina hoidetussa kunnossa.
Toisinaan varsinkin tämän pysäkin etummainen ikkuna usein rikkoutuu salaperäisesti, mutta nopeasti tilalle tulee uusi. Ehdotan valvontakameroita, että saataisiin hillittyä näitä pahantapaisia vandalisteja. Nyt oli kaikki kuitenkin kunnossa, sillä pakkasella ihmiset rauhoittuvat niin kuin muukin luonto hiljenee.
Vieressä olevan Senioritalon roskis on merkittävästi suurempi, siellä on syvät montut lajitelluille jätteille, ja säkit vaihdetaan tunnontarkasti määräajoin.
Iltapimeälläkin voi kävelyretkellä koettaa kuvaonneaan. Valot heijastavat ja häiritsevät, mutta ilman valoa olisi vain pimeys.
En halua mainostaa ketään, mutta olen kokenut että Lidl on hyvä kauppa, jos tuetaan vapaata kilpailua. 
Kruunukaluste paloi lähes maan tasalle 5.5. 2006, mutta on nyt noussut entistä ehompana liikekeskuksena. 
Tapolan makkarabaari on yhä paikallaan. Nälkäiset kulkijat päivällä voivat etsiä sieltä suuhun sopivaa. Lielahti on yhä voimakkaasti laajeneva liikekeskus.
