Ankara taisto

Olin ystäväni kanssa saapunut jonkinverran myöhemmin paikalle, mutta olimme tietoisia siitä, että yleinen kilpailusarja oli jo ehtinyt lähteä.

Hetken odottelun jälkeen saapuivatkin Suupohjan soutajajat lähes rintarinnan paikalle, mutta Kalmarin soutajat olivat metrin verran edellä. Lopputulokseen vaikutti varmasti myös se miten onnistui taktikoimaan ankarassa tuulessa.
Suupohjan soutajat (numero 17) joutuivat jäämään kilvan kakkosiksi, mutta vannoivat voittavansa kisan seuraavalla kerralla.

Siinä laiturilla oli kuvaajia taustanaan Ratinan silta, ja Tampereen kaupunkia.

Nätisti pitkät veneet nostettiin päällekkäin traileriin.

Torvisoittokuntakin oli paikalla juhlistamassa tilaisuutta.

Pyhäjärven rannalla

Lähellä Hatanpäätä on Takon soutajilla oma paikka, jossa nyt oli tulossa kansalliset kirkkovenesoudut joihin veljeni Esko osallistui Suupohjan soutajien joukkueessa.

Tässä on näitä pitkiä veneitä laiturissa.
Paikalla oli makkaranpaistoa, jonne tultiin olutmukia unohtamatta.

Otin myös joitakin maisemakuvia. Kauniita koivuja Takon soutajien rantatöyräällä.

Sorsaperhekin keskittyi seuraamaan kirkkoveneitä.

Vesi lainehti kovassa aallokossa.

Ojanpenkan pensaita

Nämä pensaat ovat vähentyneet ojitusten jälkeen. Niiden marjat ovat herkullisia ja mietoja juolukoita.
Kanervat vasta kukkivat kauneimmillaan.

Suopursun kukka on keväällä tuoksuva ja kaunis, nämä eivät enää kuki.

Ojanpohjalla oli runsaasti harmaasara mättäitä. Marjat oli kerätty ja keitetty. Olimme sopineet veljeni Esko kanssa, että hän hakisi meidät, ja kuljettaisi Tampereelle. Hänellä itselläänkin oli samaan aikaan kilpailutapahtuma Tampereella.

Sattui vähän huonoa tuuria. Puhkesi rengas, mutta siitäkin selvittiin.

Ojanpenkan sammaleita

Yöt olivat kuutamoisia. Siita otin tämän yhden ja ainoan kuvan pienellä kamerallani.
Päivällä kuvasin kävelyretkellä ojanpenkan sammaleita.
Tässä karhusammalta.

Tässä rahkasammalta.

Tämä ei ole sammalta, mutta kiinnostava matala kasvi: Metsäriidenlieko.

Tuntematonta sammalta. Minulla ei ole sammaleista mitään käsikirjaa, mutta kaunista sammalmätästä tämäkin on.

Ojanpenkan pienoismaisemia kannattaisi muistaa kuvata, ne ovat kauniita ja tarjoavat monipuolisia lajielämyksiä.

Pihapiirin luontoa

Tämä ohdakeperhonen edusti jo syksyistä sukupolvea.
Nokiperhosia olin nähnyt vähemmän, mutta mieltä lämmitti hyönteisten lisääntyminen aikaisempaan kesään verrattuna. Nehän ovat ekologisesti tärkeä ryhmä myös ihmiselle, koska ne ovat monen tärkeän lajin ravintoa ja toimivat kasvien pölyttäjinä.

Pieni sammakko nousi portaalle sateen jälkeen.

Valkoherukasta saa myös erikoisen makuista mehua.

Nämä tarhaukonhatut ovat säilyneet vuosikymmeniä. Ne ovat kimalaisten herkkua.

Tässä esitän teille niitä kunnon puskan!

Lisää kesätapahtumia

Näin syksyisessä sateessa on mukava muistella kesää. Tällainen siitä navetan katosta sitten tuli. Se on mun vanhan navettani kattohuppari!
Tyttären poika Oskari tuli ystäviensä Sannin ja Sepon kanssa yllättäen pikavisiitille kylään.

Sitten piti keitellä mehuja. Ainoa tulisija on pieni Porin Matti.

Veljeni Esko on MM-tason veteraanijuoksija, mutta ei kuitenkaan juossut karkuun, kun tarvitsin talkooapua.Joskus meillä oli hauskaakin, tässä ystäväni pyyteli talkoomiestä kahville, mutta ei halunnut julkisuutta.

Iltaisin käveltiin missä millonkin, mutta tässä oli metsäautotie suon halki.

Katon korjaustöitä

Olin laittanut vanhan kivinavetan katolle kertakäyttöpressun 2005. Oli se siinä palvellut 4 vuotta ja ei ollut enää pitävä kate.
Katon harjalla oli tuuletustorvi, joka olisi haitannut pressua, joten päätin purkaa sen pois. Homma oli yllättävän työläs.

Nyt se oli tehty ja saattoi ryhtyä asentamaan uutta katetta, joka vähän paremmasta aineesta pressu. Haluaisin tehdä siihen vieläkin paremman katon ainoastaan säilyttääkseni tämän vanhan arvokkaan rakennuksen.

Onneksi en pudonnut.

Vanhat tikapuutkin vielä kestivät.

Kesäkauden harmoniaa

Kuusen oksissa näkyi moninpaikoin outoa kuihtumista. En tiedä mikä niitä vaivasi?
Tämä kirjopaarma oli joutunut ikkunan vangiksi, jossa se levottomana käveli ja ihmetteli.

Vielä oli kuitenkin kesä. Tässä karhunputki toimii pikkuisten kärpästen ruokapöytänä.

Karhunputket voivat olla isojakin, mutta tähän kuvaan valitsin pienen malliyksilön.

Retken päätarkoitus oli kerätä viinimarjoja ja vadelmia, jotka odottelivat kiltisti kumpi ehtii ennemmin ne viemään: minä vai rastaat.

Kesäisiä ötökkäkuvia

Nyt kun talvi jo kolkuttelee, niin minulla on vielä muutamaan blogiin näitä syyskesän otoksia. Tämä on metsänokiperhonen. Siivet ovat vähän rikkoutuneet. Elämä on kuluttavaa ja vaarallista.

Kukka kukalta se etsii uusia mesilähteitä.

Tämän kimalaisen lento on loppunut, mutta vielä se portaalla päristelee. Tuntui kuin jokin loinen olisi sitä vaivannut.

Lanttuperhosesta en saanut kunnon kuvaa.

Mutta kauniita ruohikkomaisemia löytyi.

Kalevin lampi

Matkalla lammelle kohtasimme elämää, joka pakeni nopeasti paikalta. Tässä on ainoa onnistunut kuva.
Mökiltä vain noin 200m etäisyydellä on pieni lampi, joka lapsuudessani oli paremminkin iso rapahauta, johon kerran syksyllä putosin jäiden läpi ja kylmetyin pahan kerran.

Naapurin vanhaisäntä Kalevi R. sitten ojituksien yhteydessä on sitä vähitellen parannellut traktorikauhalla. Hän istutti siihen kalojakin, mutta talvella lampi jäätyi umpeen ja kalat kuolivat.

Ehkä lammella on joku toinen virallisempi nimi, mutta ylläoleva Kalevin lampi sille parhaiten sopisi.